Päättänyt olen seurata Herraa

Kuinka nopeasti aika kuluu! Kun tulin ensimmäisen kerran Lohjalle pastoriksi nimitettynä, minua oli vastassa kookas mies. Ojensin hänelle käteni tutustumista varten ja kämmeneni suorastaan upposi hänen suureen, lämpimään käteensä. Se oli Kari. Muistan, kuinka hän aina asteli rauhallisesti kirkkoon, hymy silmäkulmissaan. Usein hänen kanssaan tai vähän edellä tai perässä kulkivat kirkkoon hänen kaksi sinisilmäistä lapsenlastaan, toinen vaalea-, toinen tummahiuksinen. Joskus he istuivat vuorotellen hänen sylissään, joskus vieressä, kun lastenhuoneen ohjelma oli päättynyt. Joskus he eivät olleet kirkossa, ja silloin Kari näytti vakavammalta, mutta aina, kun pojat ilmestyivät paikalle, heidän läsnäolonsa toi jotakin pehmeää ja lämmintä hänen miehekkäisiin kasvoihinsa.

Hän halusi palavasti, että tyttärenpojat valitsisivat Jeesuksen elämänsä johtajaksi ja Pelastajaksi. En tiedä, kuinka paljon hän ehti kertoa heille Jumalastaan, mutta tiedän varmasti, että hän rukoili paljon lastensa ja lastenlastensa puolesta. Nyt on kulunut jo yli 10 vuotta. Kari on saanut levon Herrassa ja odottaa kohtaamista Jeesuksen kanssa Hänen toisessa tulemuksessaan.

Rakastan tervehtiä ihmisiä kirkon ovella ja toivottaa heidät tervetulleiksi sapatin jumalanpalvelukseen. Sydämeni iloitsee erityisesti, kun kaksi kookasta, sinisilmäistä nuorta miestä astuu rauhallisesti kirkkoon. Kasvoilla häivähdys hymyä ja vahva kädenpuristus.

Heidän elämässään on nyt meneillään aika, jolloin tehdään elämän tärkeimpiä valintoja: mitä tehdä, millaiseksi tulla, mitä arvoja valita, mikä maailmankuva omaksua, keitä valita ystäviksi ja elämänkumppaniksi. Ja samalla harkintaan ja tietoiselle valinnalle on niin vähän aikaa. Elämä on täynnä informaatiota ja haasteita, houkutuksia ja pettymyksiä.

Kuinka hyvä onkaan Herra, joka kuulee vanhempien ja isovanhempien rukoukset ja synnyttää heidän lastensa ja lastenlastensa sydämissä halun ja päätöksen kulkea elämä Jumalan kanssa, valita Jeesus Herrakseen ja Pelastajakseen, ihanteekseen ja voimanlähteekseen. Tällainen päätös ei ole suosittu tässä relativistisessa ja pluralistisessa ajassa. Kuten kirjoitin aiemmassa blogissani, suosiota on saanut niin sanottu ”Flow-elämä”, jossa ihminen ei ole sidottu mihinkään, ei vastuussa mistään eikä velvollinen kenellekään. Kuulostaa houkuttelevalta – erityisesti nuorille! Eikä jokainen pysty näkemään siinä saatanallista petosta ja harhaa, joka johtaa elämän täydelliseen tuhoon.

On hienoa lentää – kun on luotettavat siivet. Eikä ole olemassa luotettavampia siipiä kuin usko! Usko Jumalaan, Herraan Jeesukseen Kristukseen – että Hän, paras Opettaja, näyttää oikean tien, Isänä tukee ja kasvattaa, Ystävänä kulkee rinnalla, Opettajana antaa hyödyllisiä tehtäviä ja Pelastajana tekee sen, mihin me emme pysty – puhdistaa meidät synneistämme, ja Jumalan Poikana yhdistää meidät Iankaikkiseen Isään. Usko antaa siivet, jotka kantavat elämän halki ja kerran vievät perille uuteen maailmaan, jota jokainen ihminen sydämessään kaipaa.

Tänä kesänä yksi Karin lapsenlapsista, Alex, teki muiden nuorten kanssa päätöksen seurata Jeesusta. Kauniina kesäkuun päivänä Kallioniemessä he astuivat järven veteen, todistaen rohkeasti päätöksestään kasteen kautta – sekä läsnäolijoiden että koko maailmankaikkeuden edessä.

Mikä ilo maan päällä! Millainen riemu taivaassa! Saatana on voitettu, Jeesus voi sanoa: ”Uskoin, että he ymmärtäisivät. Tiesin, että he arvostavat – he ovat Minun lapsiani!”Ja vaikka takana on paljon kysymyksiä ja edessä paljon tuntematonta ja vaikeasti ymmärrettävää, tärkeintä on, että rinnalla on Hän, jonka kanssa voi kulkea kaiken läpi ja olla voittaja – koska Hän on voittanut ja on aina kanssamme.

Sydämestämme onnittelemme Alexia tämän elämän tärkeimmän päätöksen johdosta. ”En palaa, en” – näin lauletaan laulussa, jota lauloitte matkalla kasteelle. Olkoon se totta sinun elämässäsi.

Herra kuulee rukoukset, ja lapset näkevät uskovien elämän esimerkit. Me – vanhemmat, isovanhemmat – olemme tärkeimpiä esimerkkejä. Emme ole täydellisiä, mutta lapset näkevät helposti, mikä meille on kaikkein tärkeintä ja arvokkainta. Voimme puhua paljon sanoilla, mutta elämä puhuu vielä enemmän.

Olkoot meillekin, jotka vuosia sitten olemme tehneet liiton Herran kanssa kasteen kautta, tämän laulun sanat todellisuutta joka päivä: ” Päättänyt olen seurata Herraa – en palaa, en. En palaa, en."

Kallioniemen leirikeskus, Laukaa, kesäkuussa 2025

1. Päättänyt olen seurata Herraa.

Päättänyt olen seurata Herraa.

Päättänyt olen seurata Herraa.

En palaa, en. En palaa, en.

2. Takana maailma, edessä risti.

Takana maailma, edessä risti.

Takana maailma, edessä risti.

En palaa, en. En palaa, en.

3. Jos yksin jäisin, mä tahdon jatkaa.

Jos yksin jäisin, mä tahdon jatkaa.

Jos yksin jäisin, mä tahdon jatkaa.

En palaa, en. En palaa, en.

4. Jos päätät käydä seuraamaan Herraa.

Jos päätät käydä seuraamaan Herraa.

Jos päätät käydä seuraamaan Herraa.

Et pety, et. Et pety, et.

Teksti: Liia Kaitanen

Kuva ja video: Pia van der Kamp