Sapatti podcast - kulissien takana

Tietyt asiat saavat vastustajamme sielunvihollisen joukkoineen pelon ja raivon valtaan. Jumalalle antautuminen on jo itsessään sellainen askel. Tästä teemasta puhuin sapattina 10.1.2026 todeten, kuinka taistelu alkaa astumalla eturintamalle, polvistumalla maahan nöyrtyen kaikkivaltiaan Jumalamme eteen.

Tämä nöyrtyminen ja antautuminen johtaa uskon askeliin ja omalla kohdallani yksi valtava uskon harppaus, josta nyt kerron, oli tuo Sapatti-podcast. Oli tehtävämme sitten mikä hyvänsä, meillä jokaisella on itsemme ja Jumalan välillä omanlainen taistelumme heikkouksissamme ja vajavuuksissamme.  

Olimme hyvissä ajoin (13.10.2025) liikkeellä suunnittelemassa projektia, ja suunnitelmat etenivät kuin itsestään. Jumalan avulla lavasteet, studiovalaistus, mikrofonit, kamerat, kaikki järjestyivät ajallaan. Tunsin sisimmässäni hyvin selvästi, mitä kohden ojentautua ja mikä on minun velvollisuuteni. Myös keskustelijat saatiin sovittua kuin pyhien enkelien johtamina. Tunsin valtavaa siunausta ja johdatusta kaiken aikaa, kun valmistauduimme tulevaan projektiin, yhdessä meidän pienen tiimimme kanssa.

Ajatukseni oli, että haluan karsia kaiken ylimääräisen kuorman pois varsinkin viikkoa ennen ja tuon projektin toteuttamisen aikana, jotta olisin virkeä ja hyvässä kunnossa. Huomasin kuitenkin, että mitä lähemmäksi  aika kului, sitä suuremmiksi kasvoivat haasteet. Joku voi tietenkin sanoa, että nämähän ovat tavallisia elämän tapahtumia, mutta itse näen asian toisin.

Jatkuvalla rukouksella ja Jumalalle antautumisella, Jumalan avulla voitin oman Jaakobin painini -  en sillä, että olisin niin vahva ja hyvä, vaan sillä, että minulla ei ole mitään.  (28.1.2026).

Tuon rukouskokemuksen jälkeen mieleeni tuli Jeesuksen kokemus Getsemanen puutarhassa. Siinä on meille esimerkkinä enemmän opittavaa, kuin mitä siitä olen kuullut puhuttavan. Meidän on mahdollista olla yhteydessä Luojaamme tavalla, joka valmistaa meidän sydämemme kuten Jeesus valmistautui ja valmistui omaan tehtäväänsä Lunastajanamme. Jeesuksen harteilla oli koko maailman synnit, siksi Mestarimme kasvoilta vierivät veriset pisarat. Me annamme vain kurjan itsemme.

Kun meidän tarpeemme on todellinen tehtävämme edessä, kun me ymmärrämme, kenelle olemme vastuussa siitä, mihin pyrimme, kun huomaat oman syntisyytesi, mahdottomuutesi, jatkuvasta Jumalalle antautumisestasi huolimatta, olet tiellä, jolla tulet näkemään Jumalan armon ja rakkauden tavalla, josta et halua poistua. Yhteys Isään muodostuu läheiseksi ja rakkaaksi vuorovaikutukseksi, taivaallinen tulee lähellesi.

Ne inhimilliset murheet ja vastoinkäymiset, joita olet käynyt läpi, vaikka ne olisivat miten suuria ja tuskallisia hyvänsä, kääntyvät kiitokseksi ja ylistykseksi, koska juuri ne ovat ohjanneet sydämen oikeaan suuntaan ja olet löytänyt aarteen, joka on  molemminpuolinen rakkaussuhde Jumalan kanssa, vaikka inhimillisesti voisi näyttää, että elämä on tappion alainen. Maalliset murheet menettävät merkityksensä, koska kaikki on ojennettu pois, Kaikkivaltiaan kannettavaksi. Sydämeen tulee rauha, sama rauha oli myös Jeesuksen kasvoilla tuon Getsemanen taistelun jälkeen ja hän oli valmis tehtäväänsä.

En kuvaile vastoinkäymisiäni, koska se toisi kunniaa vastustajallemme, vaikka niistä saisi kirjoitettua pienen kirjasen. Kerron vain sen perusperiaatteen, jonka havaitsin. Ne asiat, jotka kohdistuivat suoraan henkilökohtaisesti minuun, menivät niin syvälle äärimmäisyyteen kuin on mahdollista estääkseen sen, mihin olin pyrkimässä, kunnes olin valinnan edessä, seuraanko uskollisesti Jeesusta, vaikka olisin vaarassa menettää kaiken.

Kun henkilökohtainen hyökkäys ei onnistunut, vastoinkäymiset tulivat taloudellisiin asioihin kiinteistön tekniikan hajoamisena ja sairautena. Viikkoa ennen ja podcastien aikana elämässäni oli enemmän ongelmia ja nukuin huonommin ja vähemmän kuin koskaan. Silti kun muistelen tuota aikaa, muistan rakkauden, ilon ja rauhan, vaikka tuntui kuin ”pyörremyrsky” olisi valloillaan. Kaiken olin antanut Jumalan käteen, niin henkisesti, hengellisesti, taloudellisesti kuin fyysisesti, vakaasti uskoen ja luottaen Jeesukseen Kristukseen, joka on voittanut Saatanan. Uskon kautta vanhurskaana toistin ääneen Raamatun lupauksia, syntisenä mutta armahdettuna.

Sami Salmela keskustelemassa Timo Flinkin kanssa podcastin osassa 3 "Nykyinen profetia"

Kaipaan sitä syvää Jumalalle antautumista, jossa kaikki on riisuttu pois. Ollaanko me kristityt totuttu liian hyvään ja helppoon elämään? Tehdäänkö me velvollisuutemme, kun elämme niin rauhassa?

Minun elämäni konkreettisesti järkkyi, kun astuin eturintamalle. Taistelu jatkuu ja haluan käydä kohti uusia haasteita. En tiedä, mitä se tulee olemaan, mutta Herrani, tässä olen palvelijasi, käytä minua, lähetä minut!

Pyhät enkelit odottavat meidän inhimillistä osaamme kolmen enkelin sanoman päättävässä työssä. Tule mukaan, polvistutaan yhdessä seurakuntaperheenä eturintamalle. Jumala on luvannut virvoituksen ja kevätsateen - uskon, että aika on käsillä. Valmistaudutaan siihen yhdessä!

1.Joh. 2:15-17

"Älkää rakastako maailmaa, älkää sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaudella ei ole hänessä sijaa. Sillä mitä kaikkea maailmassa onkin, ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä, se kaikki on maailmasta, ei Isästä. Ja maailma himoineen katoaa, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy iäti."

Teksti: Sami Salmela