Sydämellisin terveisin
”Hei, Tala. - - Olen iloinen, että voin kirjoittaa sinulle. Pystyn kuvittelemaan miten vaikeaa se on sinulle. Kiva kuulla uutisiasi ja toivotan hyvää ramadania. Sydämellisin terveisin, Michelle.”
”Michelle, olisi ollut mukava tutustua toisissa olosuhteissa. - - Mutta on ilo kirjoittaa sinulle ja lukea kuulumisiasi. On arvokas kokemus ymmärtää paremmin sinun näkökulmaasi ja kansasi näkökulmaa. Ystävällisin terveisin, Tala.”
Näin kirjoittavat toisilleen aloituskirjeissään oikeustiedettä opiskelevat palestiinalainen Tala Albanna, 20, ja israelilainen Michelle Amzalak, 24. Kirja Sydämellisin terveisin (Teos-kustantamo 2026) sisältää kirjeenvaihtoa naisten välillä, naisten, jotka on kasvatettu vihaamaan toisiaan.
Tala Albanna asuu Gazan kaupungissa, Michelle Amzalak opiskelee Israelin puolella Sderotissa. Maantieteellinen etäisyys heidän kotiensa välillä on vain noin kymmenen kilometriä, ja heitä erottaa paitsi fyysinen muuri, myös sukupolvien mittainen vastakkainasettelu.
”Maaliskuussa 2024 alkanut viestienvaihto jatkuu syksyyn 2025 keskellä pommituksia, sodan kaaosta ja läheisten menetyksiä”, takakansi esittelee kirjan sisältöä. Uutiset Israelin ja palestiinalaisten välisistä konflikteista ovat jatkuneet siitä lähtien, kun juutalaisia alkoi saapua Palestiinaan 1880-luvulla. On kysymys kahdesta kansakunnasta, jotka järkyttävät maailmaa, mitään rauhaan johtavaa ratkaisua ei ole näköpiirissä – yritetty on monasti historian kuluessa.
Dialogia käydään siis vaikeissa olosuhteissa. Kirjeenvaihdossaan naiset jakavat raadollisen arjen, pelkonsa ja oikeustieteen opintonsa. Vastapainona he keskustelevat lempikirjoistaan, unelmistaan, nuoruudestaan ja tulevaisuudensuunnitelmistaan.
Tala ja Michelle ymmärtävät vihanpidon mielettömyyden, mutta voivat vaikuttaa siihen vain kirjoittamalla, tulevaisuudessa ehkä ammattiensa kautta.
Teos on poikkeuksellinen dokumentti ja rauhandialogi suoraan Lähi-idän konfliktialueen sydämestä.
Kirja syntyi toimittaja Dimitri Krierin avustuksella. Hän saattoi Talan ja Michellen yhteyteen keskenään. Alun perin ranskaksi Nos cœurs invincibles ("Voittamattomat sydämemme") - nimellä julkaistu teos tarjoaa syvän inhimillisen näkymän sodan runtelemaan alueeseen. Se on harvinainen ja levollinen todistus siitä, että dialogi ja yhteys ovat mahdollisia jopa vaikean konfliktin keskellä.
Tala Albannan ja Michelle Amzalakin kirjeenvaihtoteos on saanut maailmalla erittäin koskettavan, herättelevän ja kaksijakoisen vastaanoton. Se on nostettu kansainvälisessä mediassa poikkeukselliseksi toivon symboliksi, mutta se on kohdannut myös vaikeuksia ja vastustusta kirjoittajien kotimaissa.
Teksti: Jorma Katainen
Kuinka typerä on viha! Se sulje kaikki mahdollisuudet ratkaista ongelmia, kasvaa, rakentaa, elää. Ja sellaiset pienetkin keskustelut ilman vihaa ovat todella voima! Siksi sille naisille tuli vaikauksia... Herra siunatkoon ja varjelkoon heitä.